Olipa hyvä, etten käynyt ostamassa niitä 68 senttisiä potkuhousuja.
Säikähdän ajatusta. Kymmenen minuuttia sitten olen saanut kuulla, että tyttäreni syöpähoidot jatkuvat palliatiivisena hoitona. Parantumismahdollisuuksia ei siis enää ole.
Saako näin ajatella, hyi.
Isla syntyi jouluaattona 2015. Hänen ollessaan alle 2-kuinen, saimme diagnoosiksi rabdoidi tuumori oikeassa keuhkopussissa. Tänään tuon diagnoosin saamisesta on päivälleen 4 kk. Lyhyt, ja tappiollinen taistelu. Syöpä voitti.
Tämä blogi tulee kertomaan lapsen saattohoidosta, kuolemasta ja menetyksestä. Miten voi elää, koittaa pysyä järjissään, kun tietää pian menettävänsä rakkaimpansa? Isi ja äiti saattaa sut viimeiselle matkalle rakas.
